Esimerkkejä indikaattoreiden asettamisesta

Vaikuttavuusindikaattorien asettaminen kannattaa tehdä huolellisesti, jotta hankinnan vaikutuksista saadaan tarpeellista tietoa ja toimintaa voidaan suunnata jopa kesken hankinnan. Tällä sivulla esitellään esimerkkejä indikaattorityypeistä, joita voidaan hyödyntää vaikuttavuuden ja vaikutusten seurannassa. 

Erilaisia vaikutuksia ilmentäviä indikaattorityyppejä: 

Standardiin ja laskentamenetelmiin perustuvat indikaattorit, esimerkkejä 

  • EU ETV (Environmental Technology Verification) on Euroopan Unionissa vuodesta 2013 käytössä ollut kolmannen osapuolen verifiointijärjestelmä, jonka piiriin voi kuulua ratkaisuja seuraavilta sektoreilta: energia, materiaalit, jätteet ja resurssit sekä vesi. Verifioinnilla varmistetaan, että teknologian suorituskykyä koskevat väitteet ovat tosia, oikeudenmukaisia ja ne perustuvat luotettaviin testituloksiin. ETV vähentää innovatiiviseen ratkaisuun liittyvää teknologiariskiä ja tuottaa vertailukelpoista ja luotettavaa suorituskykytietoa saatavilla olevista ratkaisuista.

    Esimerkiksi: BK-Hydrometa Oy sai vuonna 2020 ensimmäisenä suomalaisyrityksenä ETV-verifioinnin EFFE® GX valumavesien käsittelymenetelmälle, jonka käyttökohteina ovat mm. lentokentät ja tehdasalueet. Puhdistusmenetelmän arvioi Eurofins Expert Services Oy. Menetelmän toimivuudessa arvioitiin glykolin hajoaminen, hajuhaitat, veden kiintoainepitoisuus (sis. Metallit, orgaaniset yhdisteet), sekä käsittelyteho m3/h.  
     
  • Ympäristömerkit, erityisesti tyypin 1 eli riippumattoman tahon sertifioimat ympäristömerkit, kertovat hankkijalle, että tuote tai palvelu on kokonaisuutena elinkaarensa ajalla ympäristön näkökulmasta markkinoiden parhaimmistoa. Ympäristömerkit sisältävät kullekin tuote- tai palveluryhmälle määritetyt vaatimukset, jotka toimivat kyseisen hankinnan indikaattoreina ympäristösuorituskyvystä. 1-tyypin merkki takaa, että vaatimukset on todennettu sertifioidun prosessin mukaan. Lisää ympäristömerkeistä: Ympäristömerkkien-abc 
     
  • Standardiin perustuvat tuoteryhmäkohtaiset laskentamenetelmät, kuten hiilijalanjälkilaskuri määrittävät tuotteen tai palvelun tiettyä ominaisuutta. Esimerkiksi ympäristöministeriön kehittämä rakentamisen hiilijalanjälkilaskentamenetelmä ja sen tueksi koottu materiaalitietokanta (CO2-data) mahdollistavat yhtäläisen ja vertailtavan tiedon tuottamisen rakennusten elinkaarenaikaisesta hiilijalanjäljestä. Laskentamenetelmä perustuu Euroopan laajuiseen Level(s) -menetelmään ja ottaa huomioon elinkaaren eri vaiheet. Indikaattorina voi käyttää rakennuksen koko elinkaaren hiilijalanjälkeä, tai jotain sen osaa. Myös esimerkiksi ruokapalveluille on pienimuotoisemmin kehitetty ja testattu hiilijalanjäljen laskentamenetelmä, jossa määritetään hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekijät. 

Yleiseen viitekehykseen perustuvat indikaattorit, esimerkkejä 

  • Tilastokeskus on määrittänyt kiertotalousliiketoiminnan indikaattorit, joiden pohjalta voidaan arvioida erityisesti liiketoiminnan siirtymistä kiertotalouden mukaiseksi. Vastaavasti Circwaste-hanke on määrittänyt kiertotalouden sosiaaliset indikaattorit, jotka keskittyvät kiertotalouden sosiaalisiin näkökulmiin. Kehitetyt indikaattorit eivät välttämättä suoraan sovellu julkisten hankintojen kiertotalousindikaattoreiksi, mutta ilmiön yleisen viitekehyksen pohjalta kehitettyjen indikaattoreiden avulla voidaan tunnistaa keskeisimmät asiat, joita hankinnoissa tulisi seurata ja mitata. Kiertotalouden seurannan tunnuslukuja on koottu myös Kiertotalous-Suomi (KiSu) -sivustolle. 
     
  • Esimerkki ympäristönäkökohdat laajemmin huomioivasta indikaattoripaletista on EU:n Taksonomia -järjestelmä, joka luokittelee sen, miten yritysten toiminta vaikuttaa ilmastoon, kiertotalouteen ja luonnon monimuotoisuuteen. Taksonomia määrittelee kriteerit, joiden avulla voidaan tunnistaa ja tulkita kestäviksi hyväksyttävät rahoitus- ja sijoituskohteet. 

Tilaaja-toimittajayhteistyössä kehitetyt indikaattorit, esimerkiksi 

  • Tesoman hyvinvointikeskuksen hankinta on esimerkki julkisesta hankinnasta, jossa useiden toimijoiden yhteistyössä laadittiin hankkeen tavoitteita ilmentävät indikaattorit. Sopimusajalle asetettiin avaintulostavoitteet, joiden toteutumista seurattiin säännöllisesti ja tuloksia mitattiin yhteisesti kehitettyjen vaikuttavuus- ja tuotavuustavoitteiden indikaattoreiden pohjalta koko sopimuskauden ajan. Indikaattorit sisälsivät viisi keskeistä avainaluetta: hyvinvointi, aikuisväestön työ- ja toimintakyky, ikääntyneiden hyvinvointi, tiettyjen palveluiden käyttöaste sekä asiakas- ja sidosryhmätyytyväisyys, joista kaikille oli määritetty tarkempia indikaattoreita. 

Vaikutusten hankinta, esimerkkejä 

  • Social impact bond (SIB) – tulosperusteinen rahoitussopimus. SIB-mallissa hankinnan vaikutusten riskiä siirretään muun kuin julkisen sektorin vastuulle. Malli muuttaa perinteistä riskien jakoa ja hallintaa julkisen ja yksityisen sektorin välillä. 
    • Perinteisesti julkinen sektori kantaa suuren osan riskeistä liittyen palvelujen vaikutuksiin. SIB-malli siirtää ainakin osan tästä vastuusta yksityiselle sektorille. Yksityinen sektori osallistuu rahoittamalla toimintaa ja sitoutuu saavuttamaan asetetut mitattavat tavoitteet.  
    • Sitoutuminen liittyy myös riskiin – jos tavoitteita ei saavuteta, yksityinen sektori voi menettää osan tai kaiken sijoitetusta pääomastaan. SIB-malli luo järjestelmän, jossa julkinen sektori maksaa vasta, kun asetetut tavoitteet on saavutettu. Tämä muuttaa perinteistä mallia, jossa julkinen sektori maksaa palveluista riippumatta lopputuloksesta.  
    • Tämä siirtää rahoitusriskiä yksityiselle sektorille, sillä heidän on varmistettava toimintansa tehokkuus ja innovatiivisuus, jotta voitto voidaan saavuttaa.  
    • Yhteenvetona SIB-mallin vaikutukset riskien hallintaan ja jakamiseen ovat merkittäviä, koska se kannustaa yksityissektoria ottamaan vastuuta ja riskejä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa samalla, kun se tarjoaa julkiselle sektorille mahdollisuuden maksaa vasta konkreettisten vaikutusten saavuttamisen jälkeen. 
       
  • Lapset SIB I - Lohja: 
  • Nuoret SIB - Tampere: 
    • Tavoitteena 80 prosenttia hankkeeseen osallistuvista nuorista saa vähintään toisen asteen tutkinnon ja 80 prosenttia on 25-vuotiaana ansiotyössä tai opiskelee. 
    • Kohderyhmänä huostaanotetut nuoret. 
    • Vaikuttavuusindikaattoreina nuorten kouluttautuminen ja työllistyminen sekä sosiaali- ja terveys- sekä työllisyyspalveluiden käyttö. Lisäksi seurataan nuorten hyvinvoinnin muutoksia kyselyillä. 
    • Lisätietoa: 
  • Työ-SIB – työ- ja elinkeinoministeriö: