Kestävyys julkisissa hankinnoissa Suomessa

Vuonna 2020

Vuonna 2020 30 %:iin hankinnoista sisältyi kestävyystavoitteita ja kriteereitä. Yleisimmin nämä liittyvät energiatehokkuuden parantamiseen, uusiomateriaalien käytön ja kierrätyksen edistämiseen sekä  jätteen määrän vähentämiseen. Hankinnoissa oli asetettu harvemmin tavoitteita ja kriteereitä  reilun kaupan edistämisen ja uusiutuvan energian käytön lisäämisen suhteen. 

Kestävyystavoitteiden todentamista joko 3. osapuolen todistuksella tai tarjoajan omalla todentamisella  vaaditaan yleisimmin silloin kun kestävyyskriteerit liittyvät päästöjen vähentämiseen ja energiatehokkuuden  parantamiseen. Toisaalta vaikka hankintaan sisältyisi kestävyystavoitteita ja kriteereitä niin ei ole harvinaista,  ettei tarjoajaa erityisesti vaadita todentamaan niiden täyttymistä.

Kestävyystavoitteita ja -kriteereitä on käytetty tilastollisesti merkitsevästi useammin tavarahankinnoissa (43 %  tavarahankinnoista käytetty) ja rakennusurakkahankinnoissa (30 % käytetty) kuin palveluhankinnoissa (22 % käytetty).

Tutustu kestävyyteen julkisissa hankinnoissa Suomessa vuonna 2020 KEINOn tilannekatsauksesta 

Vuonna 2018

Vuonna 2018 kestävyystavoitteita ja kriteereitä sisältyy noin 30% hankinnoista. Yleisimpiä ovat energiatehokkuuden parantamiseen sekä jätteen ja päästöjen määrän vähentämiseen liittyvät tavoitteet. Kestävyystavoitteet ja -kriteerit ovat yleisempiä hankinnoissa, joissa hankittavan ratkaisun uutuusarvo on korkea (45 % markkinoille uusien ratkaisujen hankinnoista sisältänyt kestävyystavoitteita). Kestävyystavoitteiden ja -kriteerien sisältyminen hankintaan on lähinnä yhteydessä arvioituihin hankintojen ympäristövaikutuksiin.

Kestävyystavoitteita sisältäneet hankinnat (n=86) jakautuivat hankintalajeittain seuraavasti; palveluhankinnat 40%, tavarahankinnat 31% ja rakennusurakkahankinnat 29%.

Tavallisin todentamisen muoto kestävyystavoitteita sisältäneissä hankinnoissa on tarjoajan oma lausunto (57% kysymysvastauksista). Seuraavaksi yleisin on tilanne, jossa tarjoajaa ei erityisesti vaadita todentamaan kestävyystavoitteiden ja kriteerien täyttymistä (24% kysymysvastauksista). Kolmannen osapuolen riippumaton todistus on aineistossa vähiten käytetty kestävyyden todentamisen muoto (19% kysymysvastauksista).

Kestävyystavoitteiden ja -kriteerien välillä on eroja sen suhteen, mitä vaatimuksia kestävyyden todentamiselle on asetettu. Päästöjen vähentämistavoitteita sisältäneistä hankinnoista kolmasosa on edellyttänyt puolueettoman kolmannen osapuolen todistusta. Päinvastainen tilanne on työllisyysmahdollisuuksien parantamiseen ja reilun kaupan edistämiseen liittyvien tavoitteiden kohdalla; kestävyyden todentamiseen on pääsääntöisesti riittänyt tarjoajien oma todistus tai todentamista ei ole vaadittu lainkaan. Muita kestävyystavoitteita ja kriteereitä sisältäneiden hankintojen kohdalla tarjoajan omaa todentamista oli käytetty muita vaihtoehtoja useammin.

Tutustu kestävyyteen julkisissa hankinnoissa Suomessa vuonna 2018 KEINOn tilannekatsauksesta

Vuonna 2017

Suomen ympäristökeskus SYKE kartoitti vuonna 2017 kestävien julkisten hankintojen nykytilaa Suomen kunnissa. Tietoa kerättiin kyselylomakkeella, haastatteluilla, asiakirja-analyysillä (strategiat, ohjeistukset, HILMAssa julkaistut tarjouspyynnöt) sekä yhteiskehittämiseen perustuvissa työpajoissa. Tarkoituksena oli selvittää, miten kestävyystavoitteet huomioidaan kuntien strategioissa, ohjeistuksessa ja hankintakäytännöissä, sekä kartoittaa kestävien hankintojen tekemisen haasteita ja ratkaisuehdotuksia yleisesti ja sektoreittain. Löydät tutkimusraportin kehitysehdotuksineen täältä. 

Kartoituksen perusteella energia- ja/tai muu ympäristönäkökulma oli kirjattu vähintään yleisellä tasolla 66 %:iin tarjouspyynnöistä. Tarkemmin se oli kirjattu 44 %:iin tarjouspyynnöistä, sisältäen tällöin ainakin yhden selkeästi määritellyn ympäristökriteerin. Vain 15 %:ssa ympäristönäkökulma oli määritetty koko elinkaari huomioiden. Selkeimmin tarjouspyyntöjen kriteereissä nousivat esiin laadunhallinta, energiatehokkuus ja kuljetuskaluston kilpailutuksissa Euronormi-luokka. 

Kestävien julkisten hankintojen määrää ja vaikuttavuutta ei mitata järjestelmällisesti, mikä voi ainakin osittain johtua sopivan mittausmenetelmän puuttumisesta. Kestävien julkisten hankintojen tekemisen suurimpina esteinä nähdään riittämätön strateginen tuki ja siitä johtuva vähäinen resursointi hankintatoimeen. Myös yhteisen ”hankintakielen” puuttuminen hankkijoiden ja toimittajien välillä sekä markkinatuntemuksen vähyys vaikeuttavat kestävien hankintojen tekemistä. Toteutukseen haasteita tuovat elinkaarinäkökulman ja sitä tukevan budjettisuunnittelun puuttuminen ja hankintojen hajautuneisuus. Taustalla heijastuu perinteinen hankintakulttuuri, joka painottaa hankintamenettelyä enemmän kuin kestävän kokonaisratkaisun löytymistä. Lisäksi eri sektoreilla on omia erityispiirteitä ja haasteita kestävyystavoitteiden toteuttamisessa. Kuntapäättäjien ja esittelevien virkamiesten ymmärryksen lisääminen kestävien hankintojen elinkaarenaikaisista hyödyistä kuntatalouteen, ympäristöön ja elinkeinoelämään koettiin ensiarvoisen tärkeänä.