Taloudellinen kestävyys

Henkilö laittamassa kolikkoa säästöpossuun

Kestävä julkinen taloudenpito vaatii laajojen näkökulmien huomioimista: hankintojen tarveharkintaa, elinkaarikustannusten huomioimista, kokonaistaloudellisuutta koko organisaation ja yhteiskunnan näkökulmasta sekä hankintojen vaikuttavuusperustaisuutta eli kykyä vastata olemassa olevaan tarpeeseen.

Lisäksi julkisten hankintojen taloudellisesti kestävä toteutus voi tarkoittaa tehokkaita ja suunnitelmallisia hankintaprosesseja mutta myös markkinoiden toiminnan parantamista esimerkiksi avoimen viestinnän ja vuoropuhelun kautta. Tyypillisiä taloudellisen kestävyyden linjauksia ovat harmaan talouden torjunta, elinkaarikustannusten ja kokonaistaloudellisuuden huomioiminen päätöksenteossa sekä kilpailuolosuhteiden ja markkinavuoropuhelun edistäminen.

Harmaan talouden torjunta

Harmaa talous tarkoittaa erilaisten lakisääteisten velvoitteiden, kuten työeläkevakuutusmaksujen, laiminlyöntiä. Harmaa talous aiheuttaa kilpailun vääristymistä, joka voi johtaa työntekijöiden oikeuksien rikkomiseen. Harmaata taloutta voidaan estää sopimuksenaikaisella valvonnalla ja tarkistamalla tarjoajien taustat kilpailutusvaiheessa. Erilaiset sähköiset työkalut valvonnan toteuttamiseen ovat kehittyneet viime vuosina, ja kilpailutusvaiheen aikainen taustojen automaattinen tarkastus alkaa jo olla arkipäivää. 

Sopimusaikaisen valvonnan lisäksi hankintayksikön on hyvä kirjata sopimusehtoihin, että hankintayksiköllä on mahdollisuus puuttua rikkomuksiin myös sopimuskaudella. Sopimus voidaan sitoa esimerkiksi yleisiin sopimusehtoihin. Yleisissä sopimusehdoissa on huomioitu yleisimmät rikkeet, joihin tarjoaja voi syyllistyä sopimuskauden aikana sekä sopimukselliset seuraamukset, joita tuottajalle voi rikkeistä seurata. Yleisten sopimusehtojen lisäksi tarjouspyynnössä ja sopimuksessa voidaan määritellä myös sanktioista erikseen tai yleisten sopimusehtoja lisäksi. Rikkeistä seuraavien sakkomaksujen määrittely on yleistä esimerkiksi rakennusurakoiden kohdalla.

Elinkaarikustannusten ja kokonaistaloudellisuuden huomioiminen

Hankintalain mukaan hankintayksikön on valittava kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisesti edullisin on tarjous, joka on hankintayksikön kannalta hinnaltaan halvin, kustannuksiltaan edullisin tai hinta-laatusuhteeltaan paras. Valinta näiden perusteiden käytön välillä on hankintayksikön harkinnassa. 

Hankinnan vertailuperusteena voidaan käyttää elinkaarikustannuksia. Elinkaarikustannukset voivat olla joko hankintayksikköön ja hankinnan kohteen käyttäjille kohdistuvia kustannuksia tai ulkoisia ympäristövaikutuksia. Hankintayksikköön tai käyttäjään kohdistuvia elinkaarikustannuksia ovat hankintakustannukset, käyttökustannukset, huoltokustannukset sekä kierrätys- ja jätevaiheen kustannukset ja muut elinkaaren aikaiset kustannukset. Myös ulkoiset ympäristövaikutukset voidaan huomioida. Tällöin niiden rahallinen arvo tulee kuitenkin pystyä määrittämään ja tarkastamaan.

Lue lisää hankintojen elinkaarikustannuksista Julkisten hankintojen neuvontayksikön sivuilta

tags