Epäonnistuimme, loistavasti meni!

Hollantilainen Institute for Brilliant Failures -järjestö perustettiin, koska sen perustaja Paul Iske uskoo ihmisten kykyyn oppia epäonnistumisista ja kääntää ne lopulta voitoksi. Potentiaalisesti loistava epäonnistuminen on siis sellainen, joka herättää pohtimaan, miten asioita voitaisiin tehdä toisin tai jonka yhteydessä opitaan epäonnistumisesta huolimatta jotain hyödyllistä, mikä auttaa onnistumaan tulevissa ponnistuksissa.

Esimerkkinä näköaloja avaavasta epäonnistumisesta Iske pitää Hondurasissa vuonna 1996 perusteellisesti ja isolla rahalla kunnostettua Cholutean siltaa, jonka piti remontin jälkeen kestää aluetta usein piinaavien myrskyjen kovimmatkin rasitukset. Se kestikin erinomaisesti vuoden 1998 hurrikaani Mitchin myrskytuulet, mutta myrskyn seurauksena sillan ylittämän joen uoma oli siirtynyt pois sillan alta joten se oli muuttunut hetkessä täysin hyödyttömäksi.

Kuva Cholutecan sillasta, CC Wikimedia
Cholutean silta Hondurasissa.
© Intimaralem85 / Wikimedia Commons / GFDL

Hondurasin silta onkin mukana Brilliant Failures – järjestön laatimalla listalla epäonnistumisen arkkityypeistä. Joskus ongelmat muuttuvat ajan kuluessa, ja jo kehitetyn ratkaisun lisäksi tai sen sijaan joudutaankin etsimään uutta ratkaisua ongelmaan, josta emme aikaisemmin tienneet mitään. Jokainen luultavasti keksii omasta työ- tai yksityiselämästään enemmän tai vähemmän samantyyppisen esimerkin. Kannattaakin vilkaista järjestön nettisivuilta löytyvää listaa tyypillisistä epäonnistumisen lajeista - moni niistä saattaa olla kokemuksesta tuttu. Ja jos uutta suunnitellessa tajuaa, että niiden kriteerit näyttäisivät täyttyvän, niin ehkä kannattaa vielä käyttää vähän lisäaikaa vaihtoehtojen pohtimiseen.

Epäonnistuminen Suomessa

Siltatarina herätti minut miettimään, että Suomessa epäonnistumisista ei oikein ole tapana puhua, ainakaan kovin myönteisessä hengessä. Uutiskynnyksen ylittävät jutut julkiselta sektorilta tuppaavat keskittymään syyllisten etsintään ja harmitteluun siitä, miten yhteisiä verorahoja on valunut hukkaan. Myönnettäköön, että joissakin tapauksissa kritiikki on kyllä ansaittua. Joskus kuitenkin vaikuttaa siltä, että sitä esitetään myös sellaisista hankkeista tai hankinnoista, joihin luonteensa puolesta kuuluu ainakin osittainen epäonnistumisen riski. Tällaisia ovat esimerkiksi uusia menetelmiä tai tekniikoita hyödyntävät pilotit.

Entisessä työpaikassani yliopistomaailmassa eräs teknikko tapasi sanoa, että jos tietäisimme varmuudella mitä olemme tekemässä, niin eihän meidän tarvitsisi tätä tutkia. Joskus kaikki ei mene niin kuin on oletettu vaikka suunnitteluvaiheessa olisi toimittu parhaan mahdollisen tiedon turvin. Ja joskus on yhtä hyödyllistä tietää mikä ei toimi kuin mikä toimii. Olisikin tärkeää, että myös jollakin tavalla pieleen menneistä asioista voitaisiin käydä syvällisempää keskustelua, ja myös jakaa kantapään kautta opittuja asioita oman organisaation ulkopuolelle jotta muut välttyisivät vastaavilta virheiltä.

Hanki ja hallitse (riskit)

Miten tämä kaikki sitten liittyy kestäviin julkisiin hankintoihin ja innovatiivisuuteen? No, julkisissa hankinnoissa riskit tyypillisesti pyritään (syystäkin) minimoimaan, onhan kyse yhteisistä rahoista ja niille pitäisi saada paras mahdollinen vastine. Tällä hetkellä kestävissä ja innovatiivisissa hankinnoissa usein on kuitenkin pakosta mukana uutuuden elementti. Se tuo mukanaan sekä jonkin asteisen epäonnistumisen riskin että mahdollisesti myös muita vakiintuneista toimintatavoista poikkeamisen mukanaan tuomia ongelmia. Myös paineet ovat kovat, kun tärkeää uutta asiaa lähdetään viemään eteenpäin omassa organisaatiossa ja olisi tärkeää saada sitä validoitua onnistumisen kautta. Riskien pohtiminen ja avoin arviointi saattaa silloin tuntua ikävältä, ja esille toisi mieluusti ainoastaan ne kestäviin hankintoihin liittyvät monet hyvät asiat.

Riskien hallinta ei kuitenkaan ole mahdollista, jos niitä ei tunnisteta. Eikä myöskään virheistä oppiminen, jos niitä ei myönnetä. Epäonnistumista tuskin kukaan toivoo kohdalleen tai sellaista tietoisesti suunnittelee, mutta jos se kaikesta huolimatta sattuu kohdalle, niin kannattaa muistaa, että epäonnistumalla loistavasti voi säästää itseltään ja muilta tulevaisuudessa paljon vaivaa ja harmaita hiuksia. Ja tiedostamalla ja arvioimalla epäonnistumisen mahdollisuutta realistisesti alusta alkaen ja varautumalla siihen epäonnistumisen voi mahdollisesti välttää kokonaan.

 

Kirjoittaja Juhani Järveläinen osallistui syyskuussa 2018 Hollannissa, Nijmegenissä järjestettyyn kestävien, ekologisten ja julkisten hankintojen edistämistä käsitelleeseen EcoProcura – konferenssiin. Järveläinen esitteli tapahtumassa kotikaupungissaan Lahdessa tehtyä tutkimusta hulevesien luonnonmukaisesta puhdistamisesta sekä siihen liittyvien kestävien materiaalivaihtoehtojen arvottamisesta. Kolmeen tiiviiseen konferenssipäivään mahtui todella paljon kiinnostavaa sisältöä, josta erityisen hyvin ajatuksia herätti viimeisen päivän avauspuheenvuoro Procurement Confessions. Lue myös konferenssiin osallistuneen Pirkko Melville blogikirjoitus Viisi verratonta viestiä tielle strategiasta käytäntöön.

 

Kirjoittaja
Juhani Järvelän kasvokuva

Lahden kaupungilla työskentelevä projektipäällikkö

Lue lisää Juhanista Lahden kaupungin sivuilta täältä

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.