Kestävä kehitys kuuluu myös hyvinvointialueille

Hyvinvointialueet ovat aloittaneet taipaleensa. Niillä on nyt hyvä tilaisuus kehittää toimintamallejaan ja hankintojaan entistä vastuullisemmiksi.

Ikäihmisen kodissa on lääkeautomaatti, jonka avulla hän pystyy ottamaan oikein annostellut lääkkeet, oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Lääketurvallisuus paranee, vanhus pystyy asumaan pitempään kotona itsenäisesti – ja lääkehävikki pienenee. Kotihoidon henkilökunnan aikaa vapautuu muuhun hoitotyöhön ja keskusteluihin asiakkaan kanssa.  

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen kestävän kehityksen päällikkö Riitta-Maija Hämäläisen mielestä lääkeautomaatti on yksi esimerkki siitä, mitä kestävä kehitys voi sote-alalla käytännössä tarkoittaa.  

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella kestävä kehitys on mukana strategiassa ja se on ottamassa käyttöön myös esimerkiksi yksityiskohtaisen ympäristöohjelman.  

”Keskitymme erityisesti toimiin, joilla on eniten ympäristövaikutuksia eli rakentamiseen, energiankulutukseen, logistiikkaan ja hankintoihin. Kun hankintoihin kuuluu myös esimerkiksi tavaroiden, laitteiden, tarvikkeiden ja palveluiden hankinta, sen rooli on kaikkein merkittävin”, Hämäläinen kertoo.  

Myös esimerkiksi HUSilla on oma ilmastotiekarttansa. Monilla muillakin hyvinvointialueilla on tehty paljon, mutta se, että kestävää kehitystä lähestyttäisiin systemaattisesti, ei ole vielä kovin yleistä.

Kestävään kehitykseen liittyy ympäristökysymysten lisäksi sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Nämä kulkevat usein myös rinnakkain – esimerkiksi resurssiviisaus on fiksua paitsi ympäristön myös talouden näkökulmasta.

Hyvinvointialue voi merkitä uutta alkua myös kestävälle kehitykselle

Valtioneuvosto on julkaissut sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023-2026. Niissä edellytetään, että hyvinvointialueet ottavat kestävän kehityksen strategiaansa ja huomioivat hankinnoissaan vastuullisuuskriteerit.

Sote-alalla tapahtuu juuri nyt paljon ja myös hankintaihmisillä on yllin kyllin töitä sopimusten hallinnassa. Kun hyvinvointialueet aloittavat taipaleensa, vähimmäistavoitteena voitaneen pitää, että ne omaksuvat kuntien ilmasto- ja ympäristöohjelmat. Murroskohdassa, kun moni asia muuttuu joka tapauksessa, voisi olla kuitenkin otollinen tilaisuus laatia myös entistä kunnianhimoisempia tavoitteita. Olennaista on, että kestävä kehitys integroidaan kiinteäksi osaksi arkea.

”Sote-alan työ ympäristön puolesta on välttämätöntä. Toimilla on myös suuri merkitys; laskelmien mukaan pelkästään terveydenhuollolla on Suomen hiilijalanjäljestä viiden prosentin osuus”, Hämäläinen muistuttaa. Hän on osallistunut myös esimerkiksi Keinon vähähiilisten hankintojen akatemian koulutuksiin yhdessä Päijät-Hämeen hyvinvointialueen hankintayksikön kanssa.

Hämäläinen lisää, että Päijät-Hämeen hyvinvointialueella kestävän kehityksen huomioiminen nähdään myös alan vetovoimatekijänä.

”Sote-alalla on töissä erittäin fiksua väkeä, joka edellyttää, että otamme kestävän kehityksen tosissamme. Ja kun löydämme esimerkiksi entistä fiksumpia työtapoja, se on omiaan lisäämään myös työhyvinvointia.”

Asiat eivät ole liian monimutkaisia

Varhan, Varsinais-Suomen hyvinvointialueen strategiajohtaja Leena Setälä kertoo, että heilläkin kestävä kehitys ja vastuullisuus on mukana strategiapapereissa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Kestävän kehityksen ohjelma vuosille 2020-2024 on hyvin sovellettavissa myös Varhan toimintoihin.

Setälä miettii, että reitti, miten kestävä kehitys saadaan juhlapuheista käytännön ohjelmiin ja arjen toimintaan, on lopulta aika yksinkertainen.

”Aluksi tarvitaan jonkin verran suunnitteluresursseja ja tietenkin johdon tukea. On tärkeää, että johto kertoo, että tämä asia todellakin kuuluu meille ja siihen pitää panostaa.” ”Ympäristöohjelmat ovat sote-maailmassa jo kohtuullisen tuttu asia, niistä voi sitten edetä ilmasto- ja kiertotalousohjelmiin. Mielessä on tietenkin pidettävä koko ajan myös taloudellinen ja sosiaalinen vastuullisuus.”  

Myös Setälä korostaa, että sotealan toimilla on suuri merkitys.

”Kun ajattelemme ilmastonmuutoksen globaaleja terveysvaikutuksia, niin sote-alalla on myös eettinen velvollisuus toimia. Se ei voi olla osaltaan kasvattamassa ongelmia.”

Hän miettii, että Suomessa sote-alalla on hyvät edellytykset tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

”Suomessa on hyvä infra; tämä on tärkeää vaikkapa kuljetusten ja sähköautojen kannalta. Energiaa ja lämpöä tuotetaan jo varsin ilmastoystävällisesti. Myös ihmiset ovat hyvin ympäristötietoisia.”

Huomiota hankintojen elinkaareen

Setälä miettii, että sote-alalla olisi syytä pohtia nykyistä enemmän erityisesti hankintojen elinkaaren hallintaa.

”Jos asia sanotaan oikein yksinkertaisesti, niin kannattaisi hankkia laadukasta tavaraa, joka on parasta tarkoitukseensa. Vaikkapa halvat verisuonikanyylit voivat tulla lopulta hyvin kalliiksi, jos ne eivät toimi kunnolla.”

Hänen mukaansa jo hankintavaiheessa pitäisi kiinnittää huomiota myös esimerkiksi laitteiden päivitettävyyteen, korjattavuuteen ja kierrätettävyyteen.

”Esimerkiksi kuvantamislaitteiden softan päivityksellä voidaan usein siirtää uushankinnan tarvetta.”

Setälä korostaa ylipäätään markkinavuoropuhelun tärkeyttä:

”Sekä laitteiden tai tarvikkeiden käyttäjille että markkinoiden edustajille on osattava esittää oikeat kysymykset.”

Innovatiiviset hankinnat eli julkisen sektorin ja yritysten yhteinen innovointi, missä yritykset pääsevät kehittämään aivan uudenlaisia ratkaisuja hyvin asiakaslähtöisesti, voivat tarjota yhden mahdollisuuden tehdä entistä kestävämpiä hankintoja.  

Mikä parasta, kun yksi hyvinvointialue tekee hyvän innovatiivisen hankinnan, ottaa käyttöön vaikkapa lääkerobotin; sillä on paljon skaalautuvuuspotentiaalia myös muille hyvinvointialueille

Samat kriteerit myös palveluiden tarjoajille

Riitta-Maija Hämäläinen huomauttaa, että terveydenhuoltoalan hankintaihmisiä mietityttää usein myös hankintojen sosiaalinen vastuullisuus.

”Esimerkiksi kertakäyttömaskit tulevat pääosin Aasiasta ja sitä, minkälaisissa olosuhteissa niitä valmistetaan, on hyvin vaikea selvittää.”

Kestävän kehityksen kriteereitä on noudatettava tietenkin myös palveluiden hankinnassa.  

”Kun hyvinvointialue hankkii yksityiseltä yritykseltä vaikkapa palveluasumista tai sosiaalipuolen tukiasuntoja, sen pitää edellyttää palveluntarjoajalta samoja kriteereitä kuin itseltään. Tärkeää on myös seurata, että kriteerejä todella noudatetaan.”  

Jos kestävää vaihtoehtoa ei ole, sitä pitää vaatia

Yliopistonlehtori Jutta Pulkki Tampereen yliopistosta pohtii, että sote-alalle erityisiä, usein korostuvia teemoja ovat myös pakkaaminen, mikromuovit ja lääkejäämät.

”Terveydenhuollossa yhtenä haasteena on, että steriiliysvaatimusten takia alalla käytetään paljon muovia ja kertakäyttötuotteita. Ekologisesti kestävämpiä tuotteita ei ole välttämättä edes tarjolla – tai ainakaan niitä ei ole tarjolla, ennen kuin niitä ryhdytään vaatimaan.”

Hän lisää, että toisinaan ympäristölle ongelmallisten tuotteiden, kuten vaippojen kulutusta voi olla myös mahdollista vähentää totuttuja toimintatapoja muuttamalla.

Pulkki miettii, että sote-uudistuksen perustavoite, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy sopii mainiosti yhteen kestävän kehityksen idean kanssa.

”Tehokkainta ja resurssiviisainta on, kun asioihin voidaan vaikuttaa jo ennen kuin niistä tulee ongelmia. Se on luonnollisesti parasta myös yksittäisen ihmisen kannalta.”

Suomella riittää kirittävää

Pulkki on mukana EKO-SOTE -hankkeessa, jossa muotoillaan esitystä sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisista ekologisen kestävyyden tavoitteista. Projektissa esitetään myös seuranta- ja ohjausmekanismeja, joiden avulla tavoitteiden toimeenpanoa hyvinvointialueilla voidaan tukea.

EKO-SOTEn toteuttavat Tampereen yliopisto, Suomen ympäristökeskus SYKE, THL, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Demos Helsinki. Sen puitteissa on kerätty laajalti aineistoa, muun muassa haastateltu alan toimijoita kansallisella tasolla ja hyvinvointialueilla.

”Suomi haluaa esiintyä usein ympäristöasioiden mallimaana, mutta sote-alalla olemme jäämässä jälkeen muista maista. Esimerkkiä voi ottaa vaikkapa Isosta-Britanniasta, missä National Health Servicella on jo kansallinen hiilineutraaliustavoite.”

Pulkin mukaan terveydenhuollon ympäristövastuullisuus on tällä hetkellä kovasti pinnalla maailmalla. Yksityissairaalat saattavat esimerkiksi mainostaa itseään vihreinä sairaaloina  

”Jotain asiasta kertoo sekin, että hakusana sustainable healthcare tuottaa googlessa yli 570 miljoonaa hittiä.”

EKO-SOTE käynnistyi 1.3. 2022 ja sen loppuraportti luovutetaan valtioneuvostolle syksyllä 23.  

Tukea on tarjolla!

Hyvinvointialueiden ei tarvitse miettiä yksin, miten ne voivat kehittää hankintojaan entistä kestävämmiksi.

Keino-osaamiskeskuksen sivuilta löytyy teemasta runsaasti tietoa. Keinon asiantuntijat vastaavat kysymyksiin neuvontapalvelun kautta.

Keinon alueelliset muutosagentit auttavat sekä strategiatason kehittämisessä että konkreettisesti esimerkiksi markkinavuoropuheluiden järjestämisessä.

Sairaanhoitopiirien vastuullisten hankintojen kehittäjäryhmässä on tuotettu Sairaanhoitopiirien opas vastuullisiin hankintoihin. Lisäksi kehittäjäryhmä sai juuri valmiiksi Hyvinvointialueiden hankinnat - Suuntaviivoja sosiaali- ja terveyssektorin vastuullisten hankintojen suunnitteluun -julkaisun.  

Lisäksi Hankinta-Suomen strategiset tavoitteet ohjaavat myös hyvinvointialueita. Hankinta-Suomen teemaryhmiin voi liittyä vapaasti.

Haku hyvinvointialueille suunnattuun hankintojen vaikuttavuuden johtamisen akatemiaan on nyt auki. Hakuaika on 15.3. – 14.4.. Lue lisää ja hae mukaan >>

***

Artikkelia varten on haastateltu myös KEINO-osaamiskeskuksen asiantuntijoita: kehityspäällikkö Riikka Juumaa Hansel Oy:sta sekä asiantuntija Jenni Roviota Motiva Oy:sta. 

Teksi: Matti Välimäki