Innovatiivisten hankintojen määrittely Euroopassa hakee vielä muotoaan

paneelikeskustelua

Tämänhetkisen hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on vahvistaa julkisilla hankinnoilla Suomen kestävää kehitystä, innovatiivisuutta sekä elinkaaritaloudellisuutta. Hankintojen innovatiivisuuden tulisi kasvaa nykyisestä n.5 prosentista kymmeneen prosenttiin kuluvan vaalikauden aikana - mutta miten? Miten Suomen tavoitteet suhteutuvat EU:n muiden maiden tavoitteisiin innovatiivisissa hankinnoissa? 

Euroopan komissio ja Suomen työ- ja elinkeinoministeriö sekä Kestävän ja innovatiivisen julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus KEINO järjestivät 28.11.2019 seminaariin aiheesta ”Innovaation edistäminen ja sen vaikutusten mittaaminen julkisissa hankinnoissa”. Seminaarin tarkoituksena oli tarjota kuva siitä, kuinka innovatiivisia hankintoja ja niiden vaikutuksia voidaan mitata, sillä vain määrittelemällä se, mitä innovatiivisuudella tai innovaatioilla tarkoitetaan, voidaan yhdenmukaisesti mitata niiden vaikutuksia sekä vastata poliittisten päättäjien asettamiin tavoitteisiin.  

Panostuksia hankintojen tarkempaan tilastointiin ja datankeruuseen tarvitaan 

Julkiset hankinnat innovaatioiden edistäjänä herättävät kasvavaa mielenkiintoa Suomessa ja muissa EU-maissa.  Innovatiivisen hankinnan määrittely ja tätä myöten mittaaminen vaatii vielä työtä. Suomessa (ja muualla Euroopassa) tietoa julkisten innovaatiokumppanuuksien määrästä on toistaiseksi vaikea tarkoin saavuttaa ja niiden määrittelyssä on haasteensa. Innovaatiokumppanuus-hankintamenettely ei ole ainoa indikaattori siitä, onko hankinta ollut innovatiivinen. Valitun ratkaisun innovatiivisuus voi olla uudenlaisen ratkaisun syntymistä pelkästään hankkijalle tai sekä hankkijalle että toimittajalle ja näin ollen koko markkinalle. Hankkijalle uusi ratkaisu voi olla yhteiskunnallisesti vaikuttava ja tarjota huomattavaa lisäarvoa organisaatiolle kuuluvien tehtävien hoitamisessa ja toiminnan vaikuttavuutta kehitettäessä riippumatta hankinnan kohteen uutuusarvosta markkinoilla.  

”On tärkeää tiedostaa ja määrittää se, mistä näkökulmasta innovatiivisuutta tarkastellaan ja mihin innovatiivisilla ratkaisuilla haetaan vaikutusta”, korostaa Juha Oksanen, VTT:n tutkija KEINO-osaamiskeskuksesta ja yksi seminaarin puheenvuoron pitäjistä.  

Yritykset saavat innovaatioihin erilaisia tukia, verohelpotuksia ja rahoitusta tutkimus- ja kehitystoimintaan suoraan valtioilta toi OECD:n italialainen taloustieteilijä Silvia Appelt muun muassa esiin omassa puheenvuorossaan. Innovaatioiden ja niiden vaikutusten seuraamista ja linkittymistä juuri hankintoihin, on siis tarkennettava. Lisäksi datalähteiden moninaisuus ja puute ovat yhä haasteita, joita niin EU- kuin kansallisella tasolla olisi saatava kehitettyä.  

Pirstaloituneesta datasta ja etenkin sen eheydestä eli luotettavuudesta puhui myös Jiří Skuhrovec, tšekkiläinen tutkijaprosfessori, julkiseen talouteen keskittyvästä ajatushatomo Econlabista. Skuhrovec korosti etenkin sitä, että tiedonkeruu laatukriteerejä käyttävistä hankkijoista tulisi kerätä ja hyödyntää palkitsemalla näitä kustannussäästöjä painottavien hankintojen hylkääjiä. Tällainen toimintamalli on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi kitkeä korruptiota Tšekin tasavallassa.  

”Kyse on vain paremmista hankinnoista” 

Tilaisuudessa kuultiin tarpeiden ja toiveiden ohella myös hyviä konkreettisia esimerkkejä innovatiivisesti toteutetuista hankinnoista ja innovaatiokumppanuuksista. Ruotsissa ollaan Suomea pitemmällä erilaisissa hankkijaverkostomalleissa ilmeni Charlotta Palmgrenin, The Swedish National Agency for Public Procurement, esityksestä. Norjassa taasen julkishankkijoiden verkostoa tukevien konsulttien rooli on ollut onnistunut etenkin vähäpäästöisten työmaiden ja urakkahankintojen osalta, toi esiin Ida Laustsen, Confederation of Norwegian Enterprise (Lue aiheeseen liittyvä blogikirjoitus "Työmaat päästöttömiksi ja hiljaisiksi"). Suomi ei jää kuitenkaan jälkeen konkreettisten ja kestävien hankintaesimerkkien kisassa.  

Tulosperusteisten rahoitussopimusten hyödyntäminen suomalaisissa julkishankinnoissa on saanut tuulta alleen Sitran edistämässä hankkeessa, joka päättyy vuonna 2019. Tuloksia suoritteiden sijaan korostavaa hankintasopimusmallia on Anna Tonterin mukaan hyödynnetty mm. maahanmuuttajien  työllistämisen aikaansaamiseksi hyvin tuloksin. Vuonna 2020 TEMiin perustettava vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus, jatkaa kuitenkin Sitran työtä vaikutusten hankinnan ja SIB-mallin kehittämiseksi Suomessa.   

Kansainvälisen ICLEI Local Governments for Sustainability -järjestön edustaja Mark Hidson summasi monitahoista, kehityksensä osalta keskikasvuista ja monia edelleen hämmentävää kestävyyden ja innovatiivisuuden tematiikkaa lopuksi lohdullisesti yksinkertaistaen:  

”Oli kyseessä sitten innovatiivinen, sosiaalisesti, ekologisesti tai taloudellisesti vastuullinen hankinta, en näe oleelliseksi erotella näitä toisistaan. Loppuviimein kyseessä on vain paremmista ja lopputulokseltaan entistä vaikuttavammista hankinnoista, joihin innovatiivisuuteen viittaamalla pyrimme.”  

Fostering innovation and measuring its impact in public procurement -seminaarin materiaalit ja esitykset 

tags