Sanaviidakon takana: innovatiivisuus vähähiilisissä hankinnoissa

Useat organisaatiot ovat asettaneet hiilineutraalisuustavoitteita. Näiden tavoitteiden yhteydessä vilisee sanoja, kuten hallinnon uudistaminen ja innovatiivisuuden ja oppimiskyvyn kasvattaminen.  Innovatiivisuus on keskeinen keino päästä vaikuttavasti asetettuihin hiilineutraalisuustavoitteisiin. Elli Saari Motivasta ja Ville Valovirta VTT:stä avaavat innovatiivisuuteen liittyvien sanojen taustoja. Lisäksi he kertovat, mitä innovatiivisuus voi tuoda julkisten organisaatioiden hankintatoimintaan ilmastotavoitteiden näkökulmasta.

Virkakielen sanaviidakon kärkisijaa pitää vähähiiliset ja innovatiiviset hankinnat. Tämä sanapari kieltämättä vaatii hieman pureskelua - myös asiaan vihkiytyneeltä. Mitä oikeastaan tarkoittaa innovatiivisuus vähähiilisissä hankinnoissa ja miksi juuri tämä on ajankohtaista monessa organisaatiossa juuri nyt?  

Julkisen sektorin organisaatioissa mietitään tällä hetkellä sitä, mitä toimintatapoja tulisi muuttaa, jotta CO2-päästöt vähenisivät. Julkisten organisaatioiden kohdalla suuri vaikuttamisen paikka on hankintatoiminta. Hankinnoissa tehtävillä valinnoilla ratkaistaan, kuinka suuri on julkisen sektorin hiilijalanjälki.  

Tällöin kyse on siitä, miten pitäisi menetellä, jotta hankinnat palvelisivat päästötavoitteiden saavuttamista. Aina perinteiden ostotoiminta, jossa saatujen tarjouksien hinta on määräävin tekijä, ei tue ilmastotavoitteisiin pääsemistä. On siis löydettävä uusia tapoja toimia, eli innovoida.

Innovatiiviset ratkaisuilla pitkän aikavälin voittoja

Innovatiivisuudella tarkoitetaan kykyä luoda uusia ratkaisuja ja oppia uusia tapoja toimia. Innovatiivisuus on sukua vaikuttavuuslähtöisyydelle, jossa katsotaan, mikä toiminta tuottaa pienimmillä resursseilla mahdollisimman hyvin halutun lopputuloksen. Vähähiilisyyteen tähtäävä innovatiivisuus voi tarkoittaa uusia käytännön ratkaisuja. Esimerkkinä tästä kunta, joka vähentää koulukuljetusten aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ottamalla käyttöön älykkään reittioptimoinnin.

Uutta vähähiilistä teknologiaa ja ratkaisuja on jo olemassa, mutta niitä ei ole otettu vielä käyttöön. Hankinnoissa painottuvat jo hyväksi havaitut, vakiintuneet ratkaisut, jotka ovat todettu toimiviksi ja käyttövarmoiksi.  Toisaalta, jos toimintaa halutaan kehittää, pitäisi uskaltaa luovasti innovoida ja kokeilla uutta.  

”Vaikka uudet ratkaisut pitkällä aikavälillä säästäisivätkin aikaa ja kustannuksia,

viranhaltijan kiireisessä arjessa tulevaisuuden voitot voivat tuntua kaukaisilta.”  

Uusien innovatiivisten ratkaisujen omaksumisen esteenä voi olla, että ne aiheuttavat valmistelutyötä ja usein systeemitason muutoksia esimerkiksi infrassa, järjestelmissä ja käyttäjätottumuksissa. Vaikka ne pitkällä aikavälillä säästäisivätkin aikaa ja kustannuksia, viranhaltijan kiireisessä arjessa tulevaisuuden voitot voivat tuntua kaukaisilta.  

Innovatiivisten ratkaisujen omaksumisessa tulisikin aina tarkastella elinkaaren aikaisia vaikutuksia kustannuksiin ja toisaalta vähähiilisyyteen. Esimerkiksi vanhan kiinteistökannan energiaremontit voivat olla alkuinvestoinniltaan suuria, mutta maksavat itsensä takaisin pienempinä lämmitys- ja energiakustannuksina. Lopulta myös ilmasto kiittää.

Innovatiivisuus menetelmänä ja osana työkulttuuria

Toisaalta kehitysmyönteisyys vähähiilisissä hankinnoissa voi tarkoittaa hankintaprosesseja, jotka toteutetaan innovatiivisia menetelmiä hyödyntäen. Tämä edellyttää yhteiskehittävää ja keskustelevaa työotetta sekä ennen kaikkea systemaattista hankintojen johtamista.  

”Toimialan teknologiseen kehitykseen tutustuminen ja markkinaselvitykset

auttavat kehittämään innovatiivisen julkisen hankkijan tuntosarvia.”

Innovatiivisia ja vähähiilisiä hankintoja valmistellaan parhaiten vuorovaikutuksessa markkinoiden, eli palveluja tarjoavien yritysten kanssa. Julkinen organisaatio ei luonnollisesti voi hankinnoissaan päästä tavoitteeseensa, jos markkinoilla ei ole kykyä vastata tarjouspyynnön vaatimuksiin. Esimerkiksi kunta voi käydä keskustelua yhdessä paikallisten kuljetusalan yrittäjien kanssa siitä, millaiset kaluston vähäpäästöisyysvaatimukset on mahdollista toteuttaa ja millä aikavälillä.  

Toimialan teknologiseen kehitykseen tutustuminen ja markkinaselvitykset auttavat kehittämään innovatiivisen julkisen hankkijan tuntosarvia. Parhaimmillaan julkinen hankinta voi sysätä alan kehitystä merkittävästi eteenpäin ja luoda kysyntää aivan uusille ilmastoratkaisuille.  

Keskustelu terminologiasta ei ole yhdentekevää, sillä sekä julkisilla toimijoille että yrityksillä tulisi olla yhteisiä näkemyksiä siitä, miten vähähiilisyystavoitteisiin eri toimialoilla päästään. Kun yhteinen kieli ja ymmärrys on kunnossa, voidaan kääriä hihat ja ryhtyä hommiin!

Konkreettisia apuja oman organisaation vähähiilisten hankintojen kehittämiseen tarjoaa joulukuussa 2021 valmistuva oppimiskeskus KEINOn toteuttama Vähähiilisten hankintojen pelikirja. Pelikirjaa, on työstetty yhdessä hankintayksiköiden kanssa kehittämisohjelmassa.

 

Lisätietoja Vähähiilisten hankintojen kehittämisohjelmasta